Errorin lähestyvän yksivuotissynttärin kunniaksi kirjassa tarinansa kertova valloittava tehopakkaus Riikka summasi, mitä kaikkea reilussa vuodessa onkaan ehtinyt tapahtua.
(Error-MIelen häiriöitä facebook sivuilla)
”Rakas Error-kirja:
Vuosi on näköjään lyhyt aika, kuluu huomaamatta. Pahimmillaan masentuneena sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä, ajan kulumisella. Nyt on kovasti aikatauluja ja kalenteria on pakko pitää tarkasti ajan tasalla.
Ilta-Sanomat tekivät Errorin suosion myötä minusta henkilökuvajutun maaliskuussa: Riikka, 36, tarvitsee 23 pilleriä päivässä sairauksiinsa – ”Selviytymisstrategiani on iloisuus”. Sain siitä paljon hyvää palautetta, kuten Errorissa olemisestakin. Ihanaa oli myös tutustua muihin Errorin henkilöihin. Olen käynyt kahdesti Mokoman keikoillakin ja saanut kävelykeppiini aika katu-uskottavat nimmarit.
Olen ryhtynyt tekemään paljon, kaikkeni sen eteen, että muilla sairastuneilla olisi mahdollisimman hyvät palvelut. Eihän sitä yksi ihminen ihmeitä tee, mutta kokemusasiantuntijan työn kautta olen löytänyt oman väyläni. 10 vuotta sairastamista on käännetty nyt CV:ksi, psyykkisen olon tasaannuttua on fyysisiä ongelmia helpompi kestää. Kokemusasiantuntijana toimiminen antaa minulle mahdollisuuden tehdä työtä, jossa kerron esim. terveysalan opiskelijoille sairastamisesta ja sen kokonaisvaikutuksista. Minusta tuli KoKoA (Koulutetut Kokemusasiantuntijat) ry:n tiedottaja ja hallituksen jäsen. Aikaisemmin olinkin jo pääkaupunkiseudun aluevastaava. Lisäksi olen kokemustoimintaverkoston pääkaupunkiseudun ohjausryhmässä ja pääsin siellä nimeämään ja järjestämään kokemustoimintaa esittelevän tapahtuman Tikkurilan Laureassa, ”Etkot ja Jatkot”, jota on tarkoitus jatkaa.
Loppuvuonna työllistyin PAD – Positive Attitude Development -projektissa järjestäen tapahtumia, tehden mainoksia ja hoitaen somemarkkinointia. Tässä projektissa tähdätään nuorten mielenterveyskuntoutujien työllistymiseen ja stigman poistamiseen. Se on tuntunut tärkeältä. Apua olisi hyvä saada mahdollisimman pian. Ja omastakin kokemuksesta tiedän, että työn tekeminen on ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille hyvin tärkeää. Sitä tuntee tekevänsä jotakin merkityksellistä, on sovittuja menoja ja saa olla hyvällä tuulella, kun hoitaa työnsä hyvin. On ihanaa innostua, ja mahtavinta on, kun työssä annetaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoita. Olen päässyt työssä toteuttamaan itseäni myös tekemällä akvarellin PAD-projektin jouluiseen korttiin. Minuun teki niin vaikutuksen, kun työnantajani heti hyväksyi piirtämäni luonnoksen kanista, jolla on sarvet päässä. Sellainen siitä sitten tuli, niitä jaettiin lähes 7000 kappaletta.
Työtä on ollut paljon ja ystäväni ovat olleet hieman huolissaan, teenkö liikaa, tarvitseeko juuri minun hoitaa ilmaiseksi massiivimäärät sähköposteja? Olen kovin kiitollinen ihanista ystävistä, jotka pitävät minusta huolta. Siksi olen myös yrittänyt parhaan kykyni mukaan kuunnella heitä. Mutta rakastan sitä, että saa ryhtyä puuhaamaan. Olen ehtinyt myös seuraamaan Netflix-sarjoja, maalaamaan akvarelleja sekä pitämään huolta kanistani ja kummitytöstäni. Hiuksenikin kasvavat takaisin, enkä enää käytä peruukkeja.
En ole ollut aikaisemmin innokas matkustelemaan minnekään, koska liikuntakykyni on vajavainen. Kipu vie tasapainon, ja käytän apuvälineitä kävelykepistä sähköpyörätuoliin, tilanteesta riippuen. Nyt olen kuitenkin suunnittelemassa matkaa keväälle, San Franciscoon, tapamaan Erroristakin tuttua Jonnaa.
Helmikuussa julkaistaan haastatteluni Apu Terveys -lehdessä. Olen kokemusasiantuntijana omista kokemuksistani puhuen pyrkinyt poistamaan ennakkoluuloja. Ei kukaan ole immuuni sairauksille, olivat ne millaisia tahansa. Toivoisin, että laajemmin hyödynnettäisiin ennaltaehkäiseviä metodeja ja tarjottaisiin aikaista hoitoon pääsyä.
Minä olen käynyt kolme vuotta terapiassa, ja nyt viimeisen vuoden ajan toiminut kokemusasiantuntijana ammattilaisen työparina ohjaamassa dialektisen käyttäytymisterapian taitovalmennusryhmää. Olen voinut hyödyntää kaiken oppimani ja kertoa omista kokemuksistani käyttäytyä taitavammin. On ollut ilo seurata ryhmäläisten muutosta ja muistella miten syvältä sitä on myös itse ponnistellut tähän kohtaan.”
Teksti: Riikka (22.1.2017)
riikkanieminen.wordpress.com 